Tänä vuonna valitsimme pyöräilykohteeksemme Ahvenanmaan. Pääsyynä käytettävissä oleva lyhyt aika (4 yötä, 5 päivää), helppo saavutettavuus, mutta myös mielenkiinto saaristoa kohtaan ja hyvät palautteet, joita Ahvenanmaa on pyöräilykohteena ansaitustikin saanut.
Nyt ei siis tarvinnut pähkäillä lentojen tai pyörän pakkausten kanssa. Lähinnä keskityimme mukaan otettavien tavaroiden valikointiin ja retken aikataulutukseen. Yöpymisten varaaminen jäi liian myöhäiseen, muutama haavepaikka oli jo ehtinyt täyttyä kesäkuun alkuun mennessä. Olimme päättäneet tehdä matkan yhteysaluksilla, ja se oli viisas päätös. Reittimme kulki Korppoon Galtbystä eteläistä reittiä pitkin Kökarin kautta manner-Ahvenanmaalle ja sieltä takaisin pohjoista reittiä Kumlingen kautta Kustaviin.
Valmisteluja
Turhaa tavaraa ei periaatteessa ollut mukana, mutta tavaroita, joita ei tarvittu sen sijaan oli. Onneksemme emme tarvinneet sadeasuja emmekä ensiaputarvikkeita, mutta eipä niitä oikein poiskaan tohdi jättää. Vapaa-ajan vaatteita ei sen sijaan näin lyhyellä reissulla juurikaan tarvitse, ja Conversen tossutkin painoivat yllättävän paljon. Jos nyt pakkaisimme, jäisivät ne ehdottomasti pois minunkin repuista. Samoin ei tullut käytyä uimassakaan, mutta uimapuku ei paljoa paina. Yksi tärkeä matkatavara oli mustekala pyörien kiinnittämiseen laivojen rakenteisiin.
Sunnuntai 30.6.2013 (53 km)
Galtby, Korppoo - Kökar
 |
| Kohti Korppoota |
 |
| Viime hetken reittitarkistukset |
Ensimmäiselle osuudelle ostetaan fillarilippu ("ranneke", joka kiinnitetään ohjaustankoon, á 5 €) ja se on voimassa koko kesän.
Henkilömaksuja ei ole. Pyörät kiinnitetään laitoihin (jos omat kiinnitystarvikkeet unohtuivat, henkilökunta kiinnittää ne tarvittaessa) ja sen jälkeen onkin vapaa nautiskelemaan kauniista saaristomaisemista.
Alusten purku- ja lastaustyöt tapahtuivat satamissa yleensä melko rivakasti, joten pyörien luona oli hyvä olla ajoissa valmiina.
Matka Kökariin kesti 2,5 tuntia. Laivalla oli kahvila-ravintola, jonka lämminsavustettu lohiateria uusien perunoiden kanssa vei kielen mennessään. Aurinko paistoi ja saaristomaisemat olivat uskomattoman kauniit.
 |
| Joka satamassa oli pieniä punaisia varastoja(?) ja odotustupia |
Kökar oli kaunis ja ehdottomasti vierailun arvoinen kohde. Majapaikkamme, Antons Gästhem, sijaitsi noin neljän kilometrin päässä satamasta. Olimme varanneet majoitukset pääasiassa bed&breakfasteista, koska telttamajoitus ja pyöräretki -yhdistelmä meidän ajatuksissamme vaikuttaa turhan vaativalta kombinaatiolta. Toivomme nukkuvamme yöt hyvin säästä tai maasto-olosuhteista riippumatta, ja siinä pääasiassa onnistuimmekin.
 |
| Antons eget hem |
 |
| Antons Gästhem |
Kahden hengen huone liinavaatteilla ja pyyhkeillä, wc ja suihku käytävällä, ilman aamiaista maksoi 90€. Hintataso hieman yllätti, mutta toisaalta, Ahvenanmaalla turistikausi kestää noin kolme kuukautta vuodessa, sinä aikana tulosta on tehtävä. Samalla pisti miettimään, miten vaativaa elämä saaristossa on. Jos haluat rakentaa, korjata tai vaikka vaan laittaa jotain hieman erityisempää ruokaa, kaikki tarvikkeet pitää tilata ajoissa erikseen. Nettikauppa lienee ollut tervetullut keksintö saaristolaisten elämään.
 |
| Majapaikkasuunnistusta |
Lähdimme vielä iltalenkille tutustumaan saareen. Aloitimme kirkosta ja hautuumaasta, Kökarin kirkkopiha on todella kaunis miljöö. Kirkon takana sijaitsevilta rantakallioilta avautuu upea merinäköala.
 |
| Kökarin kirkko |
 |
| Näkymä kirkon takaa merelle |
Ajelimme päätietä myös toiseen suuntaan. Sieltä löytyi muutamia yöpymismahdollisuuksia ja ruokapaikkoja lisää. Seuraavana päivänä olisi ollut mahdollista osallistua mm. meriretkelle Kallskärin saarelle, mutta improvisointiin ei tällä reissulla ollut nyt mahdollisuuksia.
 |
| Iltalenkillä tien toisessa päässä |
Maanantai 1.7.2013 (53 km)
Kökar - Långnäs - Maarianhamina - Godby
Lautta Kökarista jatkoi matkaansa klo 9.30 kohti manner-Ahvenanmaata, Långnäsiä. Merimatka kesti jälleen 2,5 tuntia. Päätimme ajaa Godbyhyn Maarianhaminan kautta ja nauttia myöhäisen lounaan kaupungissa. Matkan puolivälissä oli tienvarressa viehättävä kahvila, Logi. Ensimmäiset ja erinomaisen maukkaat ahvenanmaanpannukakut syötiin viehättävässä puutarhassa isojen puiden katveessa. Ja taas oli polkuenergiaa jatkaa matkaa!
Kahvila Logissa palvelua tarjottiin ensimmäisen ja viimeisen kerran sekä suomeksi että ruotsiksi. Loppuaika kului pelkällä ruotsilla. Suomea uskoakseni ymmärretään, mutta sitä ei juurikaan osata puhua. Monet suomalaiset asioivat englanniksi, mutta me päätimme sinnittellä ruotsimme kanssa. Aina me asiamme hoidetuksi saimme, vaikka välillä haettiin vauhtia muistakin kielistä.
Ahvenanmaalaisten ruotsi muistuttaa enemmän riikinruotsia kuin meidän finladssvenskaa, siksikin otti varmaan aikansa tottua aksenttiin ja ääntämyksiin. Mutta palvelu oli erittäin hyvää ja ystävällistä lähes joka paikassa, kieli ei ollut missään vaiheessa ongelma.
 |
| Maarianhaminan kävelykatu |
Maarianhaminassa päätavoitteena oli löytää ruokapaikka. Kävelykadulla oli useampikin vaihtoehto ja luonnollisesti lounaan jälkeen löytyi lisää paljon viehättävämpiä kahvila-ravintoloita. Valitsimme kuitenkin ensimmäisen mahdollisen syystä että nälkäisenä ruokapaikan etsintä yleensä mutkistuu, kun projekti pitkittyy.
Tänään oli pizza-päivä, ja sitä tosiaan oli tarjolla koko rahan edestä. Meillä sen kokoiset pizzat olisivat luokiteltu jo perhepizzoiksi, kolmasosa jäi syömättä, vaikka nälkä olikin. Ravintolalasku oli 28,20 euroa sisältäen kaksi pizzaa, oluen ja limun. Pääkaupunkiseudun hinnoissa siis mennään.
Maarianhamina ei tällä kertaa jaksanut meitä sen enempää kiinnostaa, vaan ruokailun jälkeen takaisin pyörille ja matka jatkui kohti Godby Vandrarhemiä. Pyöristä ei tarvinnut juurikaan olla huolissaan tällä reissulla. Maarianhaminassa näytti olevan paikallisillakin fillarit satunnaisesti lukittuina, mutta laivoissa tai pikkukylissä ei tosiaan haitannut, vaikka lukita ei olisi muistanutkaan. Kypärät jätettiin niin ikään pyörän sarviin roikkumaan, mutta me epäluuloisina manterelaisina lukitsimme nekin pyöriin.
 |
| Kävelykatu toiseen suuntaan |
Godby oli paikallisessa mittakaavassa melko iso kirkonkylä, molemmat marketit ja joitakin ruokailumahdollisuuksia, mm. thai-ravintola.
Godbyn Vandrarhem oli urheilukeskus, jonka valitsimme sen keskeisen sijainnin vuoksi. Lauttasatamiin oli kohtuullinen matka (pitkiä matkojahan täällä ei edes ole) ja välipäivän pyöräretken saattoi tästä keskipisteestä suunnata helposti mihin ilmansuuntaan tahansa. Hinta oli halpa, 118 € yhteensä kaksi aikuista kaksi yötä sisältäen yöpymiset, liinavaatteet ja aamiaiset. Houkuttimena toimi myös hieno uimahalli, mutta yllätys: sehän sulki ovensa juuri 1.7. kesän ajaksi.
 |
| Godby Vandrarhemin mökit |
Hostellin 2 hh oli suurin ikinä! Hostelli mainosti kahden hengen huoneita, ja sellaisen siis varasinkin, mutta koska niitä ei ollut kuin muutama, olivat ne jo ilmeisesti loppuunmyytyjä ja meidän huone oli kokoluokan seuraava, siis 8:n hengen makuusali. Ei ainakaan loppunut happi kesken.
 |
| Godby Vandrarhemin "kahden hengen" huone, jossa makuupaikat kahdeksalle |
Päivälevon jälkeen läksimme tutustumaan lähitienoisiin. Rekisteröimme Stallhagen-nimisen panimoravintolan, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä Godbystä länteen. Kilometrejä kertyi huomaamatta, asiaa edesauttoi huomattavasti se, että ei ollut matkatavaroita mukana ja että satulan laskeminen viisi milliä vei mennessään alkumatkalla haitanneet selkäkivut.
Mitään mieleenpainuvaa ei ajelusta oikeastaan jäänyt mieleen. Mannersaari eroaa kovasti ulkosaarista rehevyytensä takia. Eroa eteläsuomalaiseen maalaismaisemaan ei juurikaan ole. Kasvillisuus on ehkä hieman eksoottisempaa, saarni ja leppä ovat yleisiä puulejeja, tammia ei sen sijaan nähty kuin muutama.
 |
| Lehmät pitävät huolta rantaniityistä |
 |
| Lammastyyny/huolehtivainen äitilammas |
 |
| Omenatarhoja |
 |
| Talot ja puutarhat niin kauniita ja hyvin hoidettuja |
Tiistai 2.7.2013 (29 km)
Godbyn ympäristö
Tänään oli vuorossa "lepopäivä." Yö meni hyvin, mukavasti väsytti eikä häiriötekijöitä ympäristössä. Hostellissa oli meidän lisäksemme ehkä kaksi ruotsalaispariskuntaa. Mutta koska käytävä oli pitkä ja huoneita paljon, meistä ei ollut haittaa toisillemme.
Aamiainen oli, ainakin eiliseen näkkäri-pähkinä-buffettiimme verrattuna, runsas ja monipuolinen. Harmillinen tosiasia oli kyllä se, että se edellä oleva ruotsalainen moottoripyöräkerholaispariskunta rohmusi melkein kaiken puuron! Muuten olivat perusainekset kohdallaan, leipää, leikkeleitä, jogurttia, kahvia ja mehua. Sen voimin jaksoi taas hypätä pyörän selkään ja lähteä aamulenkille. Kiertelimme lähitienoita noin kolmenkympin verran.
 |
| Reitit olivat hyvin viitoitettuja |
Palasimme ajoissa majapaikkaan ja päiväunien jälkeen meillä olikin treffit ystäväpariskunnan kanssa, jotka sattumoisin olivat myös lomailemassa Ahvenanmaalla. Suunnittelimme päivällispaikaksi Strömsö-kokki Mikael Björklundin Smakbytä. Se sijaitsee ihan Kastelholman linnan vieressä ja tällä kertaa n. 10 kilometrin matka taittuikin mukavasti autolla. Paikan nähtyämme ja ruokalistan luettuamme päädyimme kuitenkin siihen, että etsimme toisenlaisen paikan.
 |
| Kastelholman linna |
 |
| Stallhagenin panimoravintola ulkoa |
 |
| ja sisältä |
Voikukkahillo oli erittäin lempeää ja miellyttävän makuista ja sopi kuin nenä päähän voimakkaan juuston kanssa. Sen jälkeen piti enää päättää kalaa, lihaa vai makkaraa. Pöytäseurueemme söi kaikkia näitä ja jokainen oli tyytyväinen ruokaansa. Annoksen hinnat vaihtelivat 11,50 - 13,50 euron välillä, enemmän kuin kohtuullista makuelämykseen nähden. Jälkkäriksi vielä kelpo annos kotitekoista (?) jäätelöä kera valtavien ja maistuvien mansikoiden, niin ilta oli täydellinen. Ei tarvinnut kauan unta odotella.
Keskiviikko 3.7.2013 (57 km)
Långnäs - Kumlinge
Keskiviikko oli viimeinen matkapäivä saaristossa. Seuraava majapaikkamme oli Kumlingessa, lautta sinne lähti 22 kilometrin päästä Hummelvikistä klo 12. Aamiaisella olimme hyvissä ajoin, ja puuroa riitti kaikille. (Sitä oli myös keitetty tuplasti enemmän.) Tiesimme, että olisimme lauttarannassa aikaisin, mutta jotenkin on mukavampi ajella rauhassa ja varata aikaa mieluummin matkantekoon ja odotteluun. Jos aikataulussa ei olisi väljyyttä, jokin yllättävä viivytys, vaikkapa kumin puhkeaminen tai kaatuminen, saattaisi aiheuttaa isompaakin harmia.
Kumlinge on Kökaria suurempi saari. Saavuimme sinne neljän maissa. Ruokahuolto ei ollut oikein järjestyksessä, tällä kertaa lautallakaan ei ollut kunnon lämmintä ateriaa tarjolla, joten matkaa poljettiin lauttakahvilan sämpylän, leivoksen ja virvoitusjuoman voimin.
Hasslebon matkailukeskus (B&B sekä muutama telttapaikka pihamaalla) löytyi vaikeuksitta. Majoitusideologia oli ekologinen ja se näkyi hyvin käytännössä. Aurinkopaneelit asennettu katolle kompostivessa ja patjat ja tyynyt täytetty joillakin ryyneillä tai siemenillä. Tyynysota piti jättää väliin, tyyny painoi varmaan noin viisi kiloa. Aika jännältä tuntui nukkua, toinen meistä nukkui oikeinkin hyvin luomupatjalla.
Ruokapaikaksi olimme valinneet toisen tarjolla olevista meille suositelluista ravintoloista, Kastörenin. Siellä ei kuitenkaan ollut tilaa ennen kuin muutaman tunnin kuluttua. Päätimme odotella ja käyttää taas aikamme koluamalla saarta ristiin rastiin.
Perinteisiin tutustumiskohteisiin kuului tietysti kirkko. Paljon muita nähtävyyksiä ei välttämättä olekaan, mutta ei haittaa, kirkot jotka ovat arkkitehtoonisesti ja visuaalisesti hyvin mielenkiintoisia. Kumlingen kirkossa oli lauluharjoitukset tulevan viikonlopun kirkkokonserttiin, joten myös akustiikka tuli hyväksi todetuksi. Pyhän Annan kirkon freskot olivat upeita.
Kylän keskustassa on pieni, mutta monipuolinen kauppa. Hankimme vähän välipalaa ja jatkoimme ajelua. Kirkkovisiitin jälkeen Timo bongasi vanhan ystävänsä kaupalla, pyörämatkalla hänkin, ja lähdimme yhdessä odottelemaan ravintolaan sisäänpääsyä.
Ajelimme hiljalleen ravintolaan ja söimme päivän lämpimän ruuan. Kalavaihtoehto oli loppu, joten piti ottaa toinen lihavaihtoehdoista. Ateria ei ollut kovinkaan kummoinen hintaansa nähden (24€). Johtuiko sitten siitä, että vertailukohteena oli erinomainen Stallhagen, vai yleisestä fiiliksestä (nälkä ja pitkä odottelu, ei riittävästi henkilökuntaa, paljon asiakkaita ja vielä kalakin loppu), en osaa sanoa. Ehkä se oli vaan sattumien summa, että tällä kerralla ei ollut kehumista.
Hasslebon matkailukeskus (B&B sekä muutama telttapaikka pihamaalla) löytyi vaikeuksitta. Majoitusideologia oli ekologinen ja se näkyi hyvin käytännössä. Aurinkopaneelit asennettu katolle kompostivessa ja patjat ja tyynyt täytetty joillakin ryyneillä tai siemenillä. Tyynysota piti jättää väliin, tyyny painoi varmaan noin viisi kiloa. Aika jännältä tuntui nukkua, toinen meistä nukkui oikeinkin hyvin luomupatjalla.
 |
| Hasslebo Gästhem |
Perinteisiin tutustumiskohteisiin kuului tietysti kirkko. Paljon muita nähtävyyksiä ei välttämättä olekaan, mutta ei haittaa, kirkot jotka ovat arkkitehtoonisesti ja visuaalisesti hyvin mielenkiintoisia. Kumlingen kirkossa oli lauluharjoitukset tulevan viikonlopun kirkkokonserttiin, joten myös akustiikka tuli hyväksi todetuksi. Pyhän Annan kirkon freskot olivat upeita.
Kylän keskustassa on pieni, mutta monipuolinen kauppa. Hankimme vähän välipalaa ja jatkoimme ajelua. Kirkkovisiitin jälkeen Timo bongasi vanhan ystävänsä kaupalla, pyörämatkalla hänkin, ja lähdimme yhdessä odottelemaan ravintolaan sisäänpääsyä.
 |
| Kumlingen kyläkauppa |
 |
| Piristävä poikkeus formaattimarkettien maailmassa |
Ajelimme hiljalleen ravintolaan ja söimme päivän lämpimän ruuan. Kalavaihtoehto oli loppu, joten piti ottaa toinen lihavaihtoehdoista. Ateria ei ollut kovinkaan kummoinen hintaansa nähden (24€). Johtuiko sitten siitä, että vertailukohteena oli erinomainen Stallhagen, vai yleisestä fiiliksestä (nälkä ja pitkä odottelu, ei riittävästi henkilökuntaa, paljon asiakkaita ja vielä kalakin loppu), en osaa sanoa. Ehkä se oli vaan sattumien summa, että tällä kerralla ei ollut kehumista.
 |
| Ravintola Kastören, vasemmalle aukeaa merinäköala ja toisella puolella tarjolla vuokramökkejä |
 |
| Majataloon ajelimme taas kerran lempeässä kesäillassa |
Torstai 4.7.2013 (100 km)
Kumlinge - Brändö - Gustavs - Masku
Ennen nukkumaanmenoa majatalon emäntä tuli kertomaan lauttojen poikkeusaikatauluista. Olimme jo lautalla kuulleet muilta pyöräilijöiltä, että aikatauluihin oli tullut muutoksia rikkoutuneen aluksen takia. Nyt selvisi, että joitain laivavuoroja oli jouduttu yhdistelemään ja se vaikutti ainakin pohjoisen reitin aikatauluihin. Meille muutos tarkoitti puolta tuntia aikaisemmin lähtevää lauttaa, eli herätys aikaistettiin aikaan 5.30. Aamiaisen olimme alustavasti tilanneet, mutta rouvan mukaan laivalla olisi mahdollista myös syödä aamiaista, joten peruimme sen.
Tieto lautta-aikataulujen muutoksista ei välttämättä ollut tavoittanut kaikkia matkaajia, kovin hiljaista oli lauttarannassa. Tästä opimme sen, että aina, jos vaan mahdollista, kannattaa tarkistaa aikataulut netistä. Aikatauluista näkee myös aluksen varustelutason, kaikilla laivoilla ei ole cafeteriaa. Tässä kyseisessä paatissa sellainen oli, mutta se aukesi vasta 10 minuuttia määränpäähän pääsemisen jälkeen. Joten ei kunnollista aamiaista tälläkään kertaa. (Ensiapueväkset on aina mukana, mutta niitä ei tässä vaiheessa lasketa.)
Varhainen aamupolkaisu metsän läpi oli upea. Hirvi rymisteli metsikössä, myöhemmin päivän kuluessa bongasimme vielä ketun, merikotkan ja peurankin.
 |
| Ettei nyt vaan sattuis mitään... |
Olimme perillä Torsholmassa varhain, joten mikään paikka ei ollut auki. Löysimme paikallisen pubin, joka lupaili lounasta klo 11 aikoihin. Kylällä ei juurikaan virikkeitä ajanviettoon ollut, joten kiipesimme kallioille ja otimme aamutorkut.
Lepohetken jälkeen ajelimme saarta taas hieman ristiinrastiin, jotta saimme jonkinmoisen yleiskäsityksen Brändöstä. Läpileikkaus saaresta saatiin myöhemmin, sillä lautta Kumlingesta saapuu saaren eteläkärkeen Torsholmaan ja lautta Kustaviin lähtee pohjoisesta, Åvasta. Muuttuneet aikataulut (+30 min lisäaikaa saarella) olisi mahdollistanut reippaasti polkemalla jatkoyhteyden suoraan mantereelle lähtevään lauttaan, mutta päätimme ottaa rennosti ja tähdätä vasta seuraavaan lauttaan.
En ole koskaan ollut maksapihvien ystävä, mutta koska se oli pub-lounaan ainoa vaihtoehto, ei tarvinnut pitkään miettiä. Yllätys oli positiivinen. (Negatiiviset muistot juontavat juurensa kansakouluaikoihin, ehkä korkea aika jo päivittääkin tilanne.) Paikalla meidän lisäksemme oli useita paikallisia työmiehiä, joten vanha totuus, että missä paikalliset syövät, siellä on hyvä ruoka, piti jälleen paikkansa.
Kaupan puolelta ostettiin matkaevääksi suklaata ja siideriä. Pitihän sitä paikallista lähijuomatuotantoa kannattaa. Sitten alkoikin saariston viimeinen etappi. Matkaa oli 22 kilometriä, tie kiemurteli vaihtelevasti välillä rannan tuntumassa, välillä peltojen ja metsien keskellä.
Åvasta Kustaviin matkaa oli vain 40 minuuttia. Tuntuu niin hassulta, että Ahvenanmaa on ajallisesti näin lähellä mannerta. Kuitenkin se on ihan eri maailmansa, kuin ulkomaille matkustaisi.
Kustaviin saavuttiin aikataulun mukaisesti. Lautta oli melkoisen täynnä rekkoja, asuntoautoja, henkilöautoja ja pyöräilijöitä. Jäimme suosiolla odottamaan muiden purkautumista ensin, pyörätie lauttarannasta kulki tien vasemmalle puolelle, joten emme lähteneet pujottelemaan ruuhkan läpi.
Kustavissa oli pienet pätkät pyörätietä, sen jälkeen niitä oli vaihtelevasti lähinnä taajamissa. Neljän päivän aurinkoinen putki päättyi harmaaseen taivaaseen ja pieneen sateen ripsutteluun. Kaivoimme sadetakit laukuista ja totesimme, ettei tullut turhaan kannettua niitäkään.
Kustavissa oli vielä yksi lossimatka jäljellä sekä valtavan korkea, tuulinen ja lähestulkoon pelottavakin silta. Niistäkin selvittiin. Lossikuskin lakisääteinen tauko alkoi juuri rantaan saavuttuamme, joten matkaan tuli lisäviivytystä 20 minuuttia. Pitkä aika se ei ole, mutta 12 tunnin ajopäivän jälkeen pienikin viivästys tuntui melkoisen pitkältä. Lossi oli aivan täynnä, osa autoista ei mahtunut kyytiin. Pyöräilijät käyttivät taas häikäilemättömästi hyväkseen etuajo-oikeuttaan ja täyttivät lautan ensimmäisenä.
Saaristotie on melko kapea, piennar olematon. Liikennettä oli paljon, niin rekkoja kuin lomalaisiakin.
Autot eivät väistäneet pyöräilijää yhtä kohteliaasti kuin saaristossa. Lisäksi olimme jo aika väsyneitä, joten omakin tarkkaavaisuus alkoi hieman herpaantua. Onneksi mitään ei sattunut, ei edes läheltä-piti-tilanteita.
Mäkiä oli vaihtelevasti, maisemat metsää tai peltoa. Reitti kulki Kustavista Taivassalon kautta Vehmaalle ja siitä Mynämäen ja Nousiaisten kautta Maskuun. Viimeinen osuus oli enimmäkseen vain suorittamista, eteenpäin ajamista. Pientareen leventyessä vauhtia pystyi lisäämään, ja edelleenkin (minua) jaksaa hämmästyttää kuinka lujaa Y-tietä ajoimme. Peesissä ajamisen edut konkretisoituivat kertaheitolla.
Nousiaisissa, noin 80 ajokilometrin jälkeen alkoivat energiat olla vähissä, mutta jäljellä oli enää niin vähän, ettemme enää pysähtyneet ostamaan välipalaa. Viimeisillä kilometreillä tuli muutama eksrakilometri lisää suunnistusvaistoni ansiosta. (Harkittu juttu, halusin vaan saada sata kilsaa täyteen..) Kello 21 saavuimme Maskun Hunajakujalle, josta matka jatkui suihkun, runsaan illallisen ja pienen lepohetken jälkeen autolla Helsinkiin. Liki 16 tunnin ajopäivä ja 20 tunnin valvominen vaativat veronsa, seuraava päivä kului aika lailla vain syödessä ja nukkuessa.
Kotona odotti ihana lahja! Timo oli ennen lähtöä tilannut Jack Thurstonin kirjoittaman kirjan Etelä-Englannin unohdetuista reiteistä, joihin paras tapa tutustua on tietysti pyörällä. Sen parissa sujuu syksyn pitkät ja pimeät illat kenties jo seuraavaa pyöräretkeä suunnitellessa.
 |
| Uni tuli hyvin hieman kovasta patjasta huolimatta |
En ole koskaan ollut maksapihvien ystävä, mutta koska se oli pub-lounaan ainoa vaihtoehto, ei tarvinnut pitkään miettiä. Yllätys oli positiivinen. (Negatiiviset muistot juontavat juurensa kansakouluaikoihin, ehkä korkea aika jo päivittääkin tilanne.) Paikalla meidän lisäksemme oli useita paikallisia työmiehiä, joten vanha totuus, että missä paikalliset syövät, siellä on hyvä ruoka, piti jälleen paikkansa.
 |
| Timo toteamassa, että kiinni on. Parin tunnin päästä sitten taas uudestaan.. |
Kaupan puolelta ostettiin matkaevääksi suklaata ja siideriä. Pitihän sitä paikallista lähijuomatuotantoa kannattaa. Sitten alkoikin saariston viimeinen etappi. Matkaa oli 22 kilometriä, tie kiemurteli vaihtelevasti välillä rannan tuntumassa, välillä peltojen ja metsien keskellä.
 |
| Takana tie ja silta, joka kulkee Brändön halki |
 |
| Kalatalous näkyi maisemassa |
Åvasta Kustaviin matkaa oli vain 40 minuuttia. Tuntuu niin hassulta, että Ahvenanmaa on ajallisesti näin lähellä mannerta. Kuitenkin se on ihan eri maailmansa, kuin ulkomaille matkustaisi.
 |
| Lauttarannassa oli pyöriä vuokrattavana. |
 |
| Viimeinen yhteysalusmatka Viggenillä Åvasta Osnäsiin (Vuosnaisiin) |
 |
| Hieno reissu! |
Kustavissa oli pienet pätkät pyörätietä, sen jälkeen niitä oli vaihtelevasti lähinnä taajamissa. Neljän päivän aurinkoinen putki päättyi harmaaseen taivaaseen ja pieneen sateen ripsutteluun. Kaivoimme sadetakit laukuista ja totesimme, ettei tullut turhaan kannettua niitäkään.
Kustavissa oli vielä yksi lossimatka jäljellä sekä valtavan korkea, tuulinen ja lähestulkoon pelottavakin silta. Niistäkin selvittiin. Lossikuskin lakisääteinen tauko alkoi juuri rantaan saavuttuamme, joten matkaan tuli lisäviivytystä 20 minuuttia. Pitkä aika se ei ole, mutta 12 tunnin ajopäivän jälkeen pienikin viivästys tuntui melkoisen pitkältä. Lossi oli aivan täynnä, osa autoista ei mahtunut kyytiin. Pyöräilijät käyttivät taas häikäilemättömästi hyväkseen etuajo-oikeuttaan ja täyttivät lautan ensimmäisenä.
Saaristotie on melko kapea, piennar olematon. Liikennettä oli paljon, niin rekkoja kuin lomalaisiakin.
Autot eivät väistäneet pyöräilijää yhtä kohteliaasti kuin saaristossa. Lisäksi olimme jo aika väsyneitä, joten omakin tarkkaavaisuus alkoi hieman herpaantua. Onneksi mitään ei sattunut, ei edes läheltä-piti-tilanteita.
Mäkiä oli vaihtelevasti, maisemat metsää tai peltoa. Reitti kulki Kustavista Taivassalon kautta Vehmaalle ja siitä Mynämäen ja Nousiaisten kautta Maskuun. Viimeinen osuus oli enimmäkseen vain suorittamista, eteenpäin ajamista. Pientareen leventyessä vauhtia pystyi lisäämään, ja edelleenkin (minua) jaksaa hämmästyttää kuinka lujaa Y-tietä ajoimme. Peesissä ajamisen edut konkretisoituivat kertaheitolla.
Nousiaisissa, noin 80 ajokilometrin jälkeen alkoivat energiat olla vähissä, mutta jäljellä oli enää niin vähän, ettemme enää pysähtyneet ostamaan välipalaa. Viimeisillä kilometreillä tuli muutama eksrakilometri lisää suunnistusvaistoni ansiosta. (Harkittu juttu, halusin vaan saada sata kilsaa täyteen..) Kello 21 saavuimme Maskun Hunajakujalle, josta matka jatkui suihkun, runsaan illallisen ja pienen lepohetken jälkeen autolla Helsinkiin. Liki 16 tunnin ajopäivä ja 20 tunnin valvominen vaativat veronsa, seuraava päivä kului aika lailla vain syödessä ja nukkuessa.
Kotona odotti ihana lahja! Timo oli ennen lähtöä tilannut Jack Thurstonin kirjoittaman kirjan Etelä-Englannin unohdetuista reiteistä, joihin paras tapa tutustua on tietysti pyörällä. Sen parissa sujuu syksyn pitkät ja pimeät illat kenties jo seuraavaa pyöräretkeä suunnitellessa.
